Hip hei - huomaan muutoksen! Enää ei tee ruokaa mieli samalla tavalla kuin aiemmin ja mikä parasta, olo tuntuu paremmalta. Maha täyttyy pienemmistä annoksista kuin ennen, vaikka ruokailukertoja ei ole enemmän kuin ennen. Energiaa löytyy, jopa liikuntaan. Vatsalaukkuni on siis kutistunut olkalaukusta käsilaukuksi.

Pohdin pitkään, millä tavalla motivoisin itseäni liikkumaan jälleen. Koska aiemmin olen ollut tietynlaisessa urheilussa hyvä, kynnys vointinsa kohtaamiseen on korkea. Onneksi tilaisuus tuli kuin varkain ja lähdin pelaamaan salibandya tai tässä tapauksessa ennemminkin sählyä sekalaisen seurakunnan kanssa. Liikunta tuntui hyvältä, kuten aina. Jälkikäteen oli virkistynyt ja myös vähän ähäkuttiolo, sainpas itseäni niskasta kiinni.

Olen aivan onneton vatsalihasten suhteen, joten ajattelin tehdä ihmeitä. Alexander-tekniikasta tutuilla harjoituksilla aion tehdä päivittäin vähintään kerran 30 sekunnin treenin etunojassa - tämä on niin pieni ja tehokas treeni, etten siitä voi kieltäytyä. 30 sekuntia on pakko löytyä joka päivästä, eikä tämä vaadi muuta kuin lattian. Tuota aikaa on helppo pidentää ja treenejä lisätä.

Moni kuntoilu- ja laihdutusprojekti kaatuu mahdottomuuteensa. Minimikaloreilla elävät ovat kiukkuisia kaikille ja oma olo on kamala, kuka sellaista haluaa itselleen? Tehokas keino laihtua olisi rakastuminen, todistetusti. Silloin kaikki muu, mukaan lukien syöminen, unohtuu ja paino tippuu.

Etsin asiasta jotain faktaa ja löysin tämän Yhteishyvän jutun. Siitä vain klikkailemaan faktaa. Kuten tässäkin jutussa todetaan, harmiksi rakastumisen positiiviset vaikutukset katoavat parissa vuodessa. Ehkei tämä ole kuitenkaan syy erota, vaikka tehokas  painon hallinta metodi onkin.

Blogini vietti hiljaiseloa hetken, toivottavasti ette kyllästyneet odottamaan. Kiitos ylläpitäjälle teknisen ongelman ratkaisemisesta.