Tässä jos jossain on hieno kampanja: Läskillä lukutaitoa. Suomalainen henkilö on luvannut lahjoittaa jokaista laihdutettua kiloa kohden 15 euroa Nepalin opettajan koulutuksen hyväksi. Punnitukset seurakunnissa ovat menossa, joten tee hyvää itsesi lisäksi myös muille ja käy alkupunnituksessa! Googleta oman paikkakuntasi aikataulut - ja muista käydä myös loppupunnituksessa. Toivottavasti aika ei hulahtanut jo ohitse tai uusia punnituspäiviä vielä tulee.

Tässä kampanjassa on ihanaa myös se, että painoindeksiltään alle 18,5 olevia henkilöitä ei hyväksytä mukaan. Hienoa THL, hienoa evl ja hienoa ajatuksen keksijä ja rahoittaja! Tällaisissa projekteissa ei kukaan häviä mitään, vaan kaikki ovat voittajia.

Itse olen tänä viikonloppuna kävellyt, kävellyt ja kävellyt. Ihanat talvikelit ulkona, sukset vain väärällä paikkakunnalla. Kävely on hyvää liikuntaa koko vartalolle - pitkäkestoista, tasaista, koko vartaloa tasaisesti kuormittavaa. Kävelyyn motivoi lisäksi kaveri tai koira, joten sovi kävelytreffit jonkun tuttusi kanssa - tässä lajissa kaikki pärjäävät ja kuulumiset tulee vaihdettua ihan yhtä lailla kuin kahvikupinkin ääressä.

Ihan varmasti saat myös naapurin koiran lainaan halutessasi, yleensä koiran omistajille tämä apu sopii. :)

Eilen olin ohjaamassa huonokuntoista väkeä liikunnan alkuun. Paikalla olleen ryhmän suurin ihmetyksen aihe oli se, että miten ihmeessä he ovat päästäneet itsensä tähän kuntoon. Iän kertyessä kuntoremontin aloittaminen on hitaampaa, muttei suinkaan mahdotonta.

Nykyisin kiinnitetään onneksi huomiota ikäihmisten liikuntaan aivan uudella tavalla.Kunnossa kaiken ikää ja muut vastaavat projektit ovat aivan loistavia. Samoin iäkkäämpien vertaisohjaajat, joissa esimerkiksi parempi kuntoisesta eläkeläisestä koulutetaan huonokuntoisempien luona käyvä vertaisohjaaja fysioterapeutin ohjeiden mukaan tai kestovaarien kuntosaliryhmät, joihin on valtava tunku. Esimerkiksi Kuopiossa on valtava tungos uimahallissa heti arkiaamuisin. Yli 70-vuotiaiden seniorikortilla kuntoilu kaupungin liikuntapaikoissa on liki ilmaista. Mikäs sen mukavampaa!

Oma projektini etenee hissukseen - ja mikä parasta, hermoja kiristelemättä. Pienillä muutoksilla arjen rytmiin tekee ihmeitä. Näkkileipädieetit ja muut vastaavat vievät kilot nopeasti, mutta ne tulevat helposti humpsahtamalla takaisin. Koko projektini tarkoituksena on alusta loppuun hyvä olo ja pysyvä elämäntapamuutos. Hiljaa hyvä tulee.

Kiitokset kannustavista viesteistä, mitä olen teiltä lukijoilta saanut!

Päivän speksit: 73 kg, BMI 29,6

Ennen pitkää viikonloppua iski paniikki: kaikki housut pyykissä, mitä päälle? Päätin kokeilla aiemmin puristaneita ja oikeastaan ihan kokonaan pieniksi jääneitä farkkuja. Hups, ne sujahtivat ongelmitta jalkaan, eivätkä painaneet mistään. Ihanaa! Olenkin tämän viikonlopun aikana pohtinut sitä, että nykyinen mukava muoti pitkine tunikoineen edesauttaa mahan kerryttämistä. Jos makkarankuorivaatteet olisivat muodissa, laihdutus olisi enemmän pop koska kaikki näkyisi.

Painoni nousi rasvakrapulakauden jälkeen alkulukemiinsa, mutta tippui taas 73,5 kiloon. Äsken vaaka näytti 74 kg iltapainona, muut ovat olleet aamulukemia - näin ollen sitä ei päivän speksiksi lueta. Nyt viikonloppu on taas takana ja arkirutiinit alkakoon. Viikonloppuna oli syytä juhlaan, muttei makeisiin herkkuihin.

Pohdin aikani, kuinka ratkaisisin joskus iltaisin iskevän makean himoni ja pystyisin estämään sokerin lisäämisen sokeriin, puuroon, viiliin tai johonkin muuhun. Pohdin eri makeutusaineita ja etenkin äitini suosikin Makosen hankintaa. Päädyin kuitenkin siihen, että en osta sokeria tai makeutusainetta lainkaan kakkosasunnolleni. Sitä mitä ei ole, ei voi käyttää. Lähimpään kauppaan on matkaa pari kilometriä, joten motivaation täytyy olla todella kova tänne iltamyöhällä lähtemiseen. Kun autoakaan ei pidä lämmityksessä jatkuvasti, se hidastaa makean tarvetta vähintään tunnilla näillä pakkasilla.

Paha olo ja vähän kuin krapula viikonlopun jäljiltä. Turvottaa, ällöttää, inhottaa. Söin suklaata pari palaa ja kaksi, siis kaksi ihanaa rasvassa paistettua ja sokerissa pyöriteltyä munkkia. Itseinhossa en ole uskaltanut lähestyä puntaria, jonka olen provokatiivisesti laittanut näkyvälle paikalle eteiseen. Puntarin ohi ei siis voi kulkea sitä näkemättä.

Laihdutusprojektia on kulunut vasta muutama viikko ja silti olen näin epätoivoinen näiden kahden vastapaistetun, ihanan makuisen kaloripommin jäljiltä. Ilmeisesti olen psyykannut itseni johonkin sellaiseen tilaan, että pienikin notkahdus tuo hillittömän itseinhon - huoh. Kaiken lisäksi rasva tuo vähiten kylläisyyden tunnetta, joten munkista saamani ilo ei korvaudu pitkällä tyytyväisellä mahalla.

Kylläisyyteen vaikuttavat lukuisat asiat. Ruuan huolellinen pureskelu auttaa saamaan kylläisyyden tunteen ja perlkkä purkan jauhaminen helpottaa oloa myös. Keitä siis pastasi al dente, niin sama pasta täyttää enemmän. Hyvä terveys -lehden juttu kylläisyydestä löytyy täältä. Hitaasti syöminen, varsinkin seurassa on hyvä juttu. Harmiksi ulkona on niin jäätävät pakkaset, että lämmin ruoka tuppaa jäähtymään nopeasti. Ratkaisu tähän viilenemisongelmaan voi olla esimerkiksi useampi santsauskerta lämpimästä kattilasta ja pienet annoskoot.

Tein itseinhossani sen mitä ei pitäisi, rankaisin itseäni ruokavaliolla tänään. Aamupalaksi vain kahvi, lounaaksi kaurapuuro. Saa nähdä syönkö enää mitään muuta, vaikka se järkevää olisi. Paha olo on ja öklöttää edelleen.

Viikonloppu - toisin sanottuna hiukan rentoutta syömisiin. Mikä parasta, kahvia ja teetä saa joka päivä juoda juuri niin paljon kuin huvittaa - kunhan ei lisää kuppiin sokeria. Suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa tilastojen mukaan. Minäkin olen liukunut hiljalleen aamuteestä aamukahvin puolelle. Ennen en keittänyt koskaan kahvia itselleni, mutta nyt näin on päässyt käymään ainakin kolme kertaa.

Kahvin terveysvaikutuksia yritetty nostaa pinnalle parin viime vuoden ajan. Eniten näyttöä taitaa olla kahvin edullisesta vaikutuksesta tyypin II diabeteksen - mutta kahviteollisuuden ylläpitämienkin Kahvinet-sivujen mukaan on ennenaikaista rummuttaa kahvia tältä osin. Kuopiolainen tutkimus on sitä mieltä, että kahvin juonti keski-iässä vähentäisi myöhäisemmän iän dementiariskiä, tiivistelmä tästä ja muista tutkimuksita löytyy samoinlta sivuilta, parhaiten Kahvi ja terveys -osiosta.

Jos kahvia juo liikaa, sen huomaa: närästää, oksettaa, vapisuttaa. Mutta onneksi ennen tätä, ainakin minun suussani, kahvi rupeaa maistumaan pahalta. Kahvi on myös diureetti - joten ihan syystä paremmissa ravintoloissa pöytään tuodaan aina kahvikupin lisäksi myös yhtä suuri vesilasi.

Ulkona on niin kamalan kylmä, että jatkan vatsalihastreenejä (vessassa, jottei projekti paljastu kanssaeläjälle) ja vaihdoin perjantaisen lenkin keilailuun kaverin kanssa. Hyvää pakaratreeniä sekin!